Tässä lyhyesti ja ytimekkäästi perusteluni sille, miksi tätä kirjaa ei lukisi ”Erkki venäläinenkään”. Ok. Viehätyin kannesta ja teoksen ulkoasusta. Kirjan takakansiteksti oli lyhyt ja ei aiheuttanut ainakaan itsessäni mitään suurta halua tarttua kirjaan. Jätinkin sen ensimmäisen kerran hiplailun jälkeen kirjaston uutuushyllyyn, mutta lukemisen tuskassani – ikäväkseni – otin sen seuraavan kerran mukaan. Teos liittyy kirjan sisäkansien mukaan ranskalaisen Dionysos-bändin konseptialbumiin ja siitä on tulossa Luc Bessonin tuottama 3D-animaatio. En tunne bändin musiiikkia, enkä näin ollen voi kertoa, onko teos nyt siitä näkökulmasta onnistunut, mutta luettuani teoksen voin kyllä nähdä animaatioyhteyden. Itsenäisenä tarinana kirja ei kuitenkaan tehnyt minuun muuta kuin negatiivisen vaikutuksen.
Kyseessä on vinksahtanut rakkaustarina, jossa on erään arvostelun mukaan maagisen realismin elementtejä. Maagiseen realismiin muiden kirjailijoiden kautta tutustuneena voisin sanoa, että teos on enemmän kuvaelma mielikuvituksesta, kuin puhdasta maagista realismia. Teoksen kieli on töksähtelevää ja kielikuvat niin kuluneita, kliseisiä ja huonoja, että mieleni teki dumpata kirja jo aikaa ennen viimeistä sivua. Teoksessa on käytetty aika vähän dialogia – onneksi, sillä se vähä mitä sitä on, on suorastaan kammottavan huonoa - ja tarina etenee päähenkilön tunnemaailman, sisäisen monologin ja osittain karkeasti kuvattujen ympäristön vaihdoksien kautta.
Luulin aluksi kirjaa nuortenkirjaksi, mutta se on ilmeisesti suunnattu aikuisille, sillä löysin sen aikuisten uutuushyllyssä. Itsenäisenä tarinana teos on yksinkertaisesti liian lapsellinen ja outo, jotta sitä voisi suositella kummallekaan ryhmälle. Suosittelut voisi tehdä ainoastaan 1) sellaiselle, joka lukee mielellään rokkareiden kirjoittamia teoksia, 2) on kiinnostunut yksinkertaisesti huonosti kirjoitetusta tekstistä tai 3) on ylipäätään kiinnostunut kaikesta, mitä tämän kirjan tekijä on elämässään tehnyt – suosittelen siis Malzieun faneille.
Esimerkkejä kliseistä:
”Olen kuin Kristoffer Kolumbus! Katujen kiemurainen labyrintti vetää minua puoleensa kuin magneetti.”
”Silloin jokin naksahtaa päässäni. Vuosikausien tukahdetut haaveet, pidätelty raivo, nöyryytykset, kaikki tulvahtaa pintaa. Pato on murtumaisillaan. En pysty enää pidättelemään.”
”Hän liikkuu kuin robotti, kulmikkaasti mutta samalla sirosti. Hän puhuu nopeasti, ja kädet säestävät hänen puhettaan elävinä huutomerkkeinä.”
”Rakkauden kolikon kääntöpuoli näyttää synkät sävynsä, ja huomaan tuntevani itsekin mustasukkaisuutta!"
Teos pursuaa edellisen kaltaisia lauseita, joka ei tee lukemisesta millään tasolla nautittavaa kokemusta. Teoksen teemana on rakkaustarina, mutta rehellisesti sanottuna – olen lukenut vähemmän kliseisiä rakkaustarinoita jopa tunnetuilta rakkausromaanien kirjoittajilta! Toki vastaanväittäjiä aiheesta varmaan on. Minulle tämä ei vain toiminut. Piste. Tai ennemminkin – puolikas.
½ *
Tutustu kirjan tietoihin kustantajan Gummerus Kustannuksen sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti