lauantai 24. maaliskuuta 2012

Aki Raatikainen - Kristallikuningas

Kuten moni muu teos, joka on päätynyt luettavakseni, myös Kristallikuningas lähti mukaani kirjaston uutuushyllystä. Takakansiteksti lupailee lukijalle teoksen olevan "Huikea historiallinen seikkailuromaani kuohuvalta 1600-luvulta". Historiallisesta fiktiosta kiinnostuneena lähdin tämä uutuuskirja kainalossani kotiin. 

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä seurataan päähenkilö Axel Tystlåtenin matkaa Suomesta 30-vuotisen sodan repimään Eurooppaan. Takana on traumaattinen ero nuoruuden rakastetusta Sarasta ja kauhistuttava menetyksen paino saa päähenkilön muuttumaan mitään pelkäämättömäksi, armottomaksi sotilaaksi. Axel kohtaa ensimmäisen osan päätteeksi elämää muuttavan onnenkantamoisen ja toisen osan aluksi huono-onnisen espanjalaisen  nimeltä Diego de la Cruz. Parivaljakko ystävystyy nopeasti ja seikkailut voivat alkaa. Toinen osa on ensimmäistä paljon kevyempi, vaikka päähenkilöä riivaavat edelleen alussa koetut kauheudet. Jos toinen osa oli jo kevyt, voisi kolmatta jo kuvailla siirappiseksi. Kolmannessa osassa matkustetaan maailman toiselle laidalle ja Axel joutuu vihdoin tekemään tiliä menneisyytensä kanssa.

Tarina eteni ensimmäisen kolmanneksen aikana vaihtuen melko usein takaumista käsillä olevaan hetkeen. Kerronnan vaihtuessa lineaariseen tarinasta poistui tietty jännitys ja olinkin hieman pettynyt siihen, että salaisuudet paljastuivat liian äkkiä. Alun kolmannes on varsin synkkää tarinaa sodasta ja rakkaudesta, joskin eräät himon täyttämät rakkauskohtaukset saivat ainakin omat korvani kuumottamaan pahasti. Tarinassa vilahtavat naispuoliset hahmot jäävät varsin persoonattomiksi sivuhenkilöiksi, siinä kun mieshahmoista saa melko hyvän kuvan. Kaikessa siirappisuudessaan tarinassa on tiettyä äijämäisyyttä varsinkin mitä tulee kuvattaessa Axelin tunteita rakkaudesta. Viimeisen osan aikana alun kiihkeä meininki vaihtuu nopeasti vaihtuviin juonenkäänteisiin ja romanttiseen paatokseen. Ehdottomaksi inhokiksini nousi loppua kohden pitkästyttävä ratkaisu, jossa päähenkilö löytää ns. sisäisen rauhan rakastumalla 17-vuotiaaseen Nanaan. Kuvotusta oli vaikea vältellä. Loppu, jossa päähenkilö palaa synnyinsijoilleen, on eltaantunutta toistoa jo kerran kuvitellusta ja, jonka olisin mieluummin jättänyt lukematta. Joskus onnellinen loppu ei vain sovi tarinan henkeen.

Jäin miettimään, olisiko teos voinut olla parempi, jos kirjailija olisi keskittynyt kehittelemään tarinaansa ensimmäisen kolmanneksen mukaan, sillä teoksen olisi voinut helposti jakaa kolmeksi erilliseksi tarinaksi. Olin erittäin pettynyt synkän alun vaihtuessa uskomattomiin tapahtumiin, missä milloin ollaan Richelieun hampaissa, milloin ranskalaisen hovin kestittävänä, milloin miekkaillaan D'artagnanin kanssa ja milloin lähdetään merille ja joudutaan myrskyn riepoteltaviksi. Ainakin itseäni jäivät vaivaamaan järjettömiltä tuntuvat juonenkäänteet Voltairen Candiden henkeen. Samaa edellä mainittuun voidaan löytää esimerkiksi seuraavista: 1) erään merkittävän hahmon käsittämätön kuolleista paluu, 2) pääsy eldoradomaisten rikkauksen äärelle ja 3) päämäärättömältä tuntuva matkustelu pitkin poikin Eurooppaa ja maapalloa. Toisaalta verrattuna Candideen, ei Kristallikuningasta voisi kuvata missään kohden adjektiivilla hauska.

Edellä kirjoitetusta voisi päätellä, että en pitänyt Kristallikuninkaasta yhtään. Tämä ei pidä aivan paikkaansa. Pidin todella paljon tarinan ensimmäisestä kolmanneksesta, jossa päähenkilö kamppaili paitsi itsensä myös vihollisen kanssa. Sotakuvaukset ryyditettynä rutolla ja muulla kurjuudella olivat erittäin kiehtovaa luettavaa. Se, mistä en pitänyt oli tarinan latistuminen loppua kohden kerrontatyylin ja tarinan tyylin vaihtuessa. Esikoisteokseksi Kristallikuningas on kuitenkin kaiken kaikkiaan melko hyvä ja viihdyttävä lukupaketti. Itse petyin tarinaan, sillä kansiteksti ei vastannut mielestäni tarpeeksi hyvin tarinan sisältöä. Luulin pääseväni lukemaan enemmän 30-vuotisesta sodasta, ruton runtelemasta Euroopasta ja Axelin kurjasta elämästä. Tulinkin lukeneeksi seikkailutarinan, joka oli höystetty piinallisilla rakkauskohtauksilla. Parempiakin faktioita olen lukenut. Siksi vain kaksi tähteä.

**

Tutustu kirjaan WSOY:n sivuilla.