Päätön ritari : kauhutarinoita keskiajalta

Takakansiteksti houkutteli lukemaan keskiajan kulttuuriin perehtyneen historiantutkija Marko Lambergin kokooman teoksen keskiaikaisista kauhutarinoista. Tarinat ovat eurooppalaisia ja ompa mukaan eksynyt pari Suomessakin aikoinaan tunnettua tarinaa. 

Päätön ritari -kauhutarinakokoelma ei ole ehkä aivan sitä, mitä kauhutarinoita mielellään lukeva saattaisi haluta lukea. Se, mitä nykyajan ihminen ymmärtää kauhutarinana liittyy varmasti osaksi myös siihen, mitä olemme nähneet elokuvissa. Kauhu käsitteenä on hirvittävän laaja, enkä ala sitä tässä avaamaan. Kuitenkin... kirjan kauhutarinat ovat, sanotaanko, hieman laimeampaa sorttia. Ne eivät varmasti vedä vertoja kauhuille, joita on totuttu näkemään esimerkiksi Saw -elokuvissa tai lukemaan Stephen Kingin kirjoista. Mitä ne antavat, on historiallinen näkökulma kauhuun. Koska kirjassa on keskiajalta tunnettuja kauhutarinoita, on kirja ainakin omassa kirjastossani löydettävissä hyllyluokasta 81.2 eli kansanrunous. Teoksessa on yhteensä 46 lyhyttä kauhutarinaa, jotka Lamberg on taustoittanut ja suomentanut. Taustoitukset ennen jokaista tarinaa olivat mielenkiintoista luettavaa ja auttoivat ymmärtämään tarinaa syvällisemmin.

Kirjassa olevat tarinat ovat keskiajalle tyypillisesti useimmiten uskonnollissävytteisiä, joissa syntiä tehnyt ihminen saa kokea helvetin tulet ja kärsimykset. Useimmiten kadotettu sielu palaa tarinoissa kummittelemaan ja pyytää hänet huomannutta järjestämään jonkin sortin armahduksen sielulleen, jotta tämä pääsisi kärsimyksistään helvetissä. Ruttoon liittyvät tarinat olivat omasta mielestäni tietysti niitä jännittävimpiä, mutta myös tarina vihreästä ritarista, jossa vilahtavat tutut hahmot Kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista. Päätön ritari -tarinassa pääosassa ei kuitenkaan ole Arthur vaan ritari Gawain. Myös tarinat pröystäilevistä uskonmiehistä olivat hauskoja.

Kuten alussa mainitsin, sisältää teos myös joitakin Suomessakin tunnettuja kauhutarinoita. Pari tarinaa on poimittu Jöns Buddes bokista, joka tuli käsitteenä esille ensimmäisellä kirjallisuuden kurssilla, jolla olen ollut. Muuten Jöns Buddes bok ei minulle ole aikaisemmin avautunut, joten oli erittäin kiinnostavaa lukea tarinoita juuri kyseisestä teoksesta. Lambergille täytyy antaa kiitosta siitä, että kirjallinen historia avautuu näin aloittelevalle kirjallisuuden harrastajalle, jolle edellä mainittu teos olisi muuten jäänyt muistiin vain teoksen nimenä.

Tarinoita, joista pidin erityisesti:

• Päätön ritari (Sir Gawain and the Green Knight) tarina 1300-luvulta kertoo ritari Gawainista ja hänen matkastaan vihreän ritarin valtakuntaan
• Raunioilla (the Ruin), noin 700-luvulta, hieno runoteos tai oikeastaan se, mitä siitä on jäljellä
• Rutosta varoittava aave, noin vuodelta 1496, kertoo aaveesta, joka varoittaa Naantalin luostaria uhkaavasta vitsauksesta
• Viikinkisoturin paluu, sisältyy vanhempiin Edda-runoihin. Kuuluu kirjan tarinoihin, jotka eivät liity kristinuskoon vaan skandinaaviseen muinaisuskontoon
• Toki elävä haalistuu kuolleiden keskellä, löytyy Gesta Danorum eli Tanskalaisten teot -teoksesta. Varmaan ainoita Päätön ritari -kokoelman tarinoita, jotka olivat oikeasti jännittäviä. Kertomus viikinkisotureista Asmundista ja Aswidista sekä lihan- ja verenjanosta
• Sanoilla hellytetään monen mieli, todella hienoa ja koskettava tarina pahasta äitipuolesta, kuolemasta ja kärsimyksestä

Päätön ritari -kokoelmassa on paljon tarinoita, joten jos koko kirjan kahlaaminen tuntuu työläältä, voi sieltä täältä valikoida itseään kiinnostavia tarinoita. Valintaa auttavat Lambergin kokoamat selitykset ennen jokaista tarinaa. Toki suosittelen lukemaan teoksen kannesta kanteen, sillä se antaa näkökulman paitsi kirjalliseen historiaan myös kauhukirjallisuuteen ja kauhun käsitteeseen. Tällä kertaa en arvioi yksittäisiä tarinoita vaan koko teosta kokonaisuutena, siksi lukukokemuksena teokselle vain kolme tähteä, vaikka osa tarinoista olisi saanutkin helposti kaikki viisi.

***

Tutustu kirjaan SKS:n sivuilla.

Aki Raatikainen - Kristallikuningas

Kuten moni muu teos, joka on päätynyt luettavakseni, myös Kristallikuningas lähti mukaani kirjaston uutuushyllystä. Takakansiteksti lupailee lukijalle teoksen olevan "Huikea historiallinen seikkailuromaani kuohuvalta 1600-luvulta". Historiallisesta fiktiosta kiinnostuneena lähdin tämä uutuuskirja kainalossani kotiin. 

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä seurataan päähenkilö Axel Tystlåtenin matkaa Suomesta 30-vuotisen sodan repimään Eurooppaan. Takana on traumaattinen ero nuoruuden rakastetusta Sarasta ja kauhistuttava menetyksen paino saa päähenkilön muuttumaan mitään pelkäämättömäksi, armottomaksi sotilaaksi. Axel kohtaa ensimmäisen osan päätteeksi elämää muuttavan onnenkantamoisen ja toisen osan aluksi huono-onnisen espanjalaisen  nimeltä Diego de la Cruz. Parivaljakko ystävystyy nopeasti ja seikkailut voivat alkaa. Toinen osa on ensimmäistä paljon kevyempi, vaikka päähenkilöä riivaavat edelleen alussa koetut kauheudet. Jos toinen osa oli jo kevyt, voisi kolmatta jo kuvailla siirappiseksi. Kolmannessa osassa matkustetaan maailman toiselle laidalle ja Axel joutuu vihdoin tekemään tiliä menneisyytensä kanssa.

Tarina eteni ensimmäisen kolmanneksen aikana vaihtuen melko usein takaumista käsillä olevaan hetkeen. Kerronnan vaihtuessa lineaariseen tarinasta poistui tietty jännitys ja olinkin hieman pettynyt siihen, että salaisuudet paljastuivat liian äkkiä. Alun kolmannes on varsin synkkää tarinaa sodasta ja rakkaudesta, joskin eräät himon täyttämät rakkauskohtaukset saivat ainakin omat korvani kuumottamaan pahasti. Tarinassa vilahtavat naispuoliset hahmot jäävät varsin persoonattomiksi sivuhenkilöiksi, siinä kun mieshahmoista saa melko hyvän kuvan. Kaikessa siirappisuudessaan tarinassa on tiettyä äijämäisyyttä varsinkin mitä tulee kuvattaessa Axelin tunteita rakkaudesta. Viimeisen osan aikana alun kiihkeä meininki vaihtuu nopeasti vaihtuviin juonenkäänteisiin ja romanttiseen paatokseen. Ehdottomaksi inhokiksini nousi loppua kohden pitkästyttävä ratkaisu, jossa päähenkilö löytää ns. sisäisen rauhan rakastumalla 17-vuotiaaseen Nanaan. Kuvotusta oli vaikea vältellä. Loppu, jossa päähenkilö palaa synnyinsijoilleen, on eltaantunutta toistoa jo kerran kuvitellusta ja, jonka olisin mieluummin jättänyt lukematta. Joskus onnellinen loppu ei vain sovi tarinan henkeen.

Jäin miettimään, olisiko teos voinut olla parempi, jos kirjailija olisi keskittynyt kehittelemään tarinaansa ensimmäisen kolmanneksen mukaan, sillä teoksen olisi voinut helposti jakaa kolmeksi erilliseksi tarinaksi. Olin erittäin pettynyt synkän alun vaihtuessa uskomattomiin tapahtumiin, missä milloin ollaan Richelieun hampaissa, milloin ranskalaisen hovin kestittävänä, milloin miekkaillaan D'artagnanin kanssa ja milloin lähdetään merille ja joudutaan myrskyn riepoteltaviksi. Ainakin itseäni jäivät vaivaamaan järjettömiltä tuntuvat juonenkäänteet Voltairen Candiden henkeen. Samaa edellä mainittuun voidaan löytää esimerkiksi seuraavista: 1) erään merkittävän hahmon käsittämätön kuolleista paluu, 2) pääsy eldoradomaisten rikkauksen äärelle ja 3) päämäärättömältä tuntuva matkustelu pitkin poikin Eurooppaa ja maapalloa. Toisaalta verrattuna Candideen, ei Kristallikuningasta voisi kuvata missään kohden adjektiivilla hauska.

Edellä kirjoitetusta voisi päätellä, että en pitänyt Kristallikuninkaasta yhtään. Tämä ei pidä aivan paikkaansa. Pidin todella paljon tarinan ensimmäisestä kolmanneksesta, jossa päähenkilö kamppaili paitsi itsensä myös vihollisen kanssa. Sotakuvaukset ryyditettynä rutolla ja muulla kurjuudella olivat erittäin kiehtovaa luettavaa. Se, mistä en pitänyt oli tarinan latistuminen loppua kohden kerrontatyylin ja tarinan tyylin vaihtuessa. Esikoisteokseksi Kristallikuningas on kuitenkin kaiken kaikkiaan melko hyvä ja viihdyttävä lukupaketti. Itse petyin tarinaan, sillä kansiteksti ei vastannut mielestäni tarpeeksi hyvin tarinan sisältöä. Luulin pääseväni lukemaan enemmän 30-vuotisesta sodasta, ruton runtelemasta Euroopasta ja Axelin kurjasta elämästä. Tulinkin lukeneeksi seikkailutarinan, joka oli höystetty piinallisilla rakkauskohtauksilla. Parempiakin faktioita olen lukenut. Siksi vain kaksi tähteä.

**

Tutustu kirjaan WSOY:n sivuilla.

Miina Supinen - Apatosauruksen maa

Pitkiin kirjoihin kyllästyneenä lähdin metsästämään lyhyitä lukukokemuksia eräästä lähikirjastosta. Apatosauruksen maa tarttui käteeni uutuushyllystä takakansitekstin houkuttelemana. Takakansitekstissä näet luvattiin seuraavasti:

"Absurdi lyhytproosakokoelma ylittää naurattamisen rajat terävillä huomioillaan ja inhimillisellä lämmöllään".

Kerrankin käsissä kävi teos, jonka takakansiteksti piti täydellisesti paikkansa! Tarinat olivat paitsi huvittavia myös inhimillisen lämpöisiä. Välillä kyllä punastelin kirjani takana ja mietin, että saakohan tälle oikeasti naureskella. Supisen teksti oli mainiota luettavaa ja huomiot parhaimmillaan tarkkanäköisiä. Teoksen 173 sivua sisälsivät tarinoita, joista jokainen voisi olla totta kaikessa käsittämättömyydessään. Hämmästyttävää oli kirjailijan taito tuoda esille erilaisia hahmoja, erilaisine sielunelämineen ja tarinoineen. Yksikään tarina ei ollut toisensa toistoa ja jokaisessa oli jotain oivaltavaa.

Oli hienoa huomata, että tainan ei tarvitse aina olla pitkä antaakseen lukijalle elämyksen. Sen ei tarvitse olla täynnä merkityksiä, piilomerkityksiä, viittauksia tai olla kirjailijan älykkyyden ja henkilökohtaisen sivistyksen mautonta esillepanoa. Joskus parasta tekstiä on se, joka kuvailee todellista elämää, todellisia ajatuksia, huomioi tätä päivää ja näkee kauas.

Suosikkejani

Kitkerä - aistimellinen teos - Posketon teksti

Vaari ja ravintola - teräviä huomioita

Maustepippuri - tragikoominen

Norsu! Norsu!-tunteikas tarina ruoan epäonnistumisesta ja kaikesta, nauratti

Apatosauruksen maa - inhimillinen, koskettava tarina

Suosittelen lukijoille, jotka haluavat joskus lukea jotain muutakin kuin "vakavasti otettavia" tekstejä, jos haluat nauraa, jos haluat jotain mikä koskettaa. Toisaalta tekstit eivät sovi sellaiselle, joka haluaa lukea tekstejä ilman monimerkityksellisiä tarinoita. Jotain pureskeltavaa näissäkin oli. Jos tykkäät vinksahtaneista teksteistä - Apatosauruksen maa on sinun juttusi.

****

Tutustu kirjaan WSOY:n sivuilla